Tekniikka valtaa alaa näissäkin hommissa ja varsin mielenkiintoisella vekottimella rajapyykkien paikat maastosta haettiin: pitkän ongenvavan nokassa oli pienen ufon näköinen pallero, joka haki satelliitista koordinaatit ja jotka tallettiin millin tarkkuudella tietokoneelle. Jos rajapyykin joku joskus sattuisi varastamaan (tosin niitä on melko mahdoton repiä irti maasta) niin rajapaikka pystytään hakemaan helposti ja tosiaan millin tarkasti. Aika hienoa. Tosi harmillista, että kamera ei sattunut mukaan niin tuosta vekottimesta ei nyt sitten kuvaa ole.
Tontin kulma kallioseinämässä.
Raja on oltava metsässäkin selvä ja tontin rajaa on voitava kulkea esteettä. Rajan tieltä kaadettiin kaikki risuista lähtien, osa oli ihan kunnollisen kokoisia puita.
Tämä näkymä aukeaa pihalle tontin rajalta, kallion päältä. Tuonnepa on mukavaa kiivetä kesällä kahvikuppi kädessä kuuntelemaan linnunlaulua.
Lohkomisen jälkeen täyteltiin papereita ja koska tontti lohkaistiin omaksi kiinteistökseen meille tulikin pienenä yllätyksenä se, että kiinteistölle piti keksiä uusi nimi. Pyörte-nimi olisi toki haluttu pitää edelleen mutta sen halusi pitää myyjä, joten meillä jäi sitten pari minuuttia aikaa miettiä uutta nimeä. Jokin historiallinen nimi olisi tilalle varmaan mietitty, jos olisimme varautuneet mutta kuinkas nyt sitten ensimmäisenä mieleen tuli Arttula. Ympäri mennään yhteen tullaan vai miten se meni. Arttula oli sen kiinteistön nimi, jossa asuin silloin, kun kennelnimeä itselleni mietin ja eikös se ole ihan sopivaa sitten, että kennelin mukaan nimetään uusi kiinteistö :)
