Puutarha on melko lailla villiintynyttä. Jos paikka on ollut 70-luvulta asumatta, voi arvata, missä kunnossa kaikki pihan kasvit ja puut ovat. Puut ja varsinkin omenapuut ovat kasvaneet juuri niin, kuin niistä on tuntunut hyvältä kasvaa. Tontilta löytyi myös muutama pieni luumupuu, joista loppukesästä päästiin jopa maistelemaan ihan luumun makuisia luumuja :)
Todella korkeita omppupuita on muutama, tikkaatkaan eivät enää riittäneet latvukseen asti, joten leikkaamisen kanssa saakin miettiä jotain jatkovarsiratkaisuja. Loput omppupuut olivatkin sitten sellaisia, ettei niissä ollut kunnon runkoa. Alkuperäinen runko oli poikki tai jokin oli töytäissyt puun taimena aivan vinkuraan ja puu kasvoi metkan näköisenä risukkona. Omenapuut olivat myös kasvaneet niin sikin sokin itsensä kanssa, että se sato ainakin tänä syksynä jäi aika olemattomaksi kaikissa puissa. Alla päärakennus kuvattuna tieltä ennen kuin sahamies(-nainen) pääsi pusikkojen ja omenapuiden kimppuun.
Keskellä pihaa kasvoi "kivaa" taimikkoa. Aikaisempi omistaja oli leikannut pensaat maahan ja nyt nämä kohdat tunkivat todella voimakkaasti taimea. Jossain vaiheessa kesää vedettiin taimet raivaussahalla alas ja tilalle kasvoi hirmuinen nokkospöheikkö, jee.
Ihan kuin metsässä asuisi. Pihan toisesta reunasta lähtee kallio nousemaan jyrkästi. Itseasiassa noin suorakulmion mallisen tontin toinen pitkä sivu rajaantuu kokonaan kallioon/kallion päälle. Kuvassa näkyy kanala, joka on aivan kallion juurella. Puita kasvaa tässä kuvausnurkassa ihan liiaksi asti, siellä liikkuminen on hankalaa ja varsinkin kuusia kasvaa niin vieri vieressä, että kulku on ihan mahdotonta.
Metsänhoidollisia hommia ei uskallettu heti aloittaa, koska tontin rajat eivät olleet vielä tarkasti selvillä emmekä toki voi toisen tontilta puita kaadella. Liekö maanmittausmies ollut kesälomalla, mutta pitkään saimme hänen tuloansa odotella. Kenollaan oleva kelo oli sen verran vaarallisen näköinen, että se kaadettiin ennen kuin se tupsahtaisi myrskyssä jonkun päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti